skip to main |
skip to sidebar
The International Helsinki Winner 2008 Show was held at Helsinki Fair Centre last weekend. Over 50 cairns were entered. Sassa was the judge. A couple of foreign cairns also took part in the show. Of them, Nordcairn's Poker Face won BOB (see Photo below). Satu chose Sanderfield's veteran bitch, Whirling Pound, to win the Best of Sex. The Winner 2008 show was the last show for cairns this year. Winner titles were awarded. And the Cairn of the Year competition (held by the Finnish Cairn Terrier Club, www.cairnterrieri.fi ) ended in the show. Thus, the expectations of many participants were high, and some of the exhibitors' and spectators' reactions to the judgments made were emotion-laden. It is not nice to see questionable or bad behaviour either in the ring or at the ringside. As far my ears could tell, the behaviour did not remain unnoticed either by the trainee judge. Given the stakes and/or the expectations bad behaviour may be only human. However, that does not mean it should be accepted.
Winner titles were awarded in the show. Besides the Dog and Bitch Winners 2008 mentioned above, Junior Winner titles went to McPippan Xtrasweet Nessa and Sanderfield Play Like a Pro. Congratulations to Tiina Markula and Theresa Silfver!
The Best of Breed Puppy was Janettan Waldemar and the BOS Puppy title was granted to Hillwill Naomi Campbell. Sanderfiled Whirling Pound was not only the best bitch in the show but also the BOB veteran. The Best of Sex Veteran title went to Pauper's Flamenco. Warm Strokes to all these fine cairn terriers! And congratulations to their breeders and owners!
What comes to photography, I followed judging but was also active in taking photos The halls of the Helsinki Fair centre are not, luckily, the worst place in which to shoot photos of dogs. The lightning is acually pretty good; nonetheless, rather high ISO values are still required to get a satisfactory percent of sharp pictures with a non-full frame camera like ours. I wish we could already afford to buy Canon 5D Mark II. Light and noise problems would likely diminish consideraby! An image stabilizator would be of additional help but this time our best lens, Canon 70-200 f4 IS USM happened to be under reparation last weekend. Yet, a couple of quite satisfactory, albeit noisy, photos resulted from the show also without the use of flash. After they have been edited in Photoshop, I'll uppload one or two of the better ones in www.vastavalo.fi later this week.
The year 2008 is coming to its end. In the cairn front, my own main goal for the year was to get the Finnish Champion title to our Polly (Carradine Polly Flanders). Polly made it as she got the missing two CCs in Saarijärvi Show in August (see photo below) and in our team's very final show for the year, the Seinäjoki International Show. Polly's first CC was granted by the British top judge Bill Cammish in FCTC's Speciality Show last year. Very well done, our beloved Polly! And thanks to Tiina for support, assistance, help and encouragement in many shows, to Riina for her skillful handling of Polly in a couple of key shows, as well as to Anne Skalin for Polly's skillful handling in the heat of Pori in July. Tanja, Anu, Riitta, Rauni & Jarmo, my parents and many others have also assisted in show related activities of the No Copyright Team. Thank you all!
The year also included 'the Swedish cairn week' in July. In association with that, me and Sassa were honoured to have Polly's breeders and our dear friends Dawn & Chris as our guests for a shorter time period. Thankyou for the great time together, Dawn & Chris! Thankyou also to Monica and Anders for your hospitability during the week. And last but not least, dear Pillan, many thanks to you for the opportunity to have Tobias live with us in August. And thank you both Pillan and Riitta & family for the two lovely babies Donna & Tobias gave to us and their new families!
Early next year we will mate both our Queen 'Jassu' and Polly. The fiances have not been decided and agreed upon yet. If everything goes well, our little Jippu will get more friends to play with in the later part of the Spring. We're really looking forward to these semi-planned litters!
Our latest cairn baby, Lillan (No Copyright Magica De Spell), now lives with her new family in Raisio, only about 10 kms from our home. We visited yesterday Lillan and her new family where the baby has been placed successfully. Lillan's family consists of Mom Nana, Dad Harri, a couple of young children and...cats. Nana & Harri have been cat breeders for years. Lillan's sister lives with cairn breeders Pauliina and Jouni and their family in Pöljä near Kuopio.
Lillan, whose parens are Tobias (Cairnstone's Nathan Adler, owned and loved by Pillan Klebo, Sweden) and Donna (No Copyright Lady Madonna, owned and loved by Riitta Kuusela, Turku, Finland) was asleep on the floor next to a sofa when we came. She recknognized Sassa and me as soon as she woke up - and went crazy. She gave kisses and hugs to us with her tail cheerfully in a constant move.
Lillan had begun to get along really well with the cats of the house. The cats had clearly become aware that Lillan is just a baby and been kind and tender towards the newcomer. We brought a couple of sticks to Lillan which she soon started to work with. Overall, Lillan was clearly happy and she lives in a family in which she really is loved and taken care of, with which we are obviously very pleased!
Otamme Sassan kanssa paljon kuvia koirista, useimmat näyttelyissä ja näyttelykehästä. Suurin osa kuvista päätyy 'varastoon' ja myöhemmin deletoitavaksi, osa onnistuu siinä määrin, että niitä voi käyttää muilla tavoin. Osa kuvista lähetetetään esim. rotujärjestölle, joka toisinaan saattaa tarvita niitä esim. kuvitukseksi näyttelytulosten yhteyteen. Osa tulee omille nettisivuillemme, ja lopuista osasta rakennetaan uudet versiot esim. myytäväksi kuvatoimistoon tai muiden cairnistien tai muiden koiraihmisten käyttöön (esim. nettisivuille, mainoksiin, muistoksi).
Kuvia kysytään varsin paljon niiltä jotka kuvia ottavat. Tutut ja puolitutut pyytävät usein 'laittamaan kuvia tulemaan'. Ei siinä ole mitään pahaa, sellaiset pyynnöt ovat ystävällisiä, hyväntahtoisia ja usein imarteleviakin. Lähetettävää olisi ja on koko ajan paljon.
Valokuvaukseen ja valokuviin jossain määrin vakavasti suhtautuva ihminen tietää, että kamerasta tietokoneen ruudulle purettava kuva on raakile, vähän niin kuin negatiivi filmikuvauksessa. Kuvaa on säädettävä, muokattava ja joskus manipuloitavakin käyttötarkoituksesta riippuen. Joskus sitä onnistuu paremmin kuvan valotuksessa ja tarkkuudessa kuin toisella kertaa - säätämisen määrä vaihtelee. Usein riittää, että tekee kuvaan perussäädöt, esimerkiksi säätää kuvan varjoalueita vaaleammiksi ja vaaleimpia alueita tummemmaksi, lisää värikylläisyyttä ja terävöittää kuvaa kuvankäsittelyohjelmalla. Niin että se näyttää silmään hyvältä.
Toisissa kuvissa on enemmän tekemistä. Valotus on saattanut epäonnistua, kuten alla olevassa kuvassa, jossa Polly-koiramme kasvattaja Dawn Inett esittää Pollya skottituomari Jim Pollockille viime kesänä koiranäyttelyssä Eskilstunassa. Usein valokuva näyttää paremmalta, jos itse kohde (alla olevassa kuvassa Dawn, tuomari Pollock ja tietysti Polly-koiramme!) erottuu selkeästi taustasta. Erottumista helpottavat esimerkiksi se, että kohde on valoisampi kuin tausta, kohde on terävämpi kuin tausta ja se, ettei taustalla ole häiritseviä elementtejä kuten puolikkaita ihmisiä tai kirkkaanvärisiä esineitä.
Koiranäyttelyissä useimmiten niitä valitettavasti on. Hyvin harvoin esitettävää koiraa on mahdollista kuvata hyvässä valossa (=kirkas päivänvalo) rauhallista, neutraalia taustaa vastem (esim. hillityn yksivärinen seinä/verho). Oheinen kuva on otettu vasten valoa ja se on lisäksi alivalottunut. Tausta on sekava - suhteellisten selkeiden tuomariteltan ja asuntovaunun lisäksi taustalla on monenlaista roinaa alalaidassa, Dawnin takana on puolikas kesäsihteeri ja tuomarin vasemmalla puolella on miehen kyynärpää, muovipussi ja iso kirkkaankeltainen ruusukkeen nauha. Pääkohteita kirkkampia ovat ja niiden kanssa katsojan huomiosta kilpailevat teltan hohtavanoranssit yksityiskohdat. Tämänkaltaista kuvaa ei voi korjata hyvännäköiseksi ihan perussäädöillä.
Koska kuva on Pollyn ainoasta näyttelystä Ruotsin 'cairnviikolla' kuluneena vuonna ja lisäksi vuoden ainoasta näyttelystä, jossa Pollya esitti hänen kasvattajansa Dawn, on kuvalla meille muistoarvoa. Kenties sen voisi lähettää muistoksi kasvattajallekin. Lisäksi kuva sai toimia tässä blogimateriaalina. Siksi käsittelin originaalia Photoshopissa runsaan tunnin verran. En pidä itseäni minään erityisen edistyneenä kuvankäsittelijänä, mutta monenlaisia säätöjä ja pieniä manipulaatioitakin kuvalle tein, jotta siitä tulisi hieman alkuperäista parempi:
Kuvat ovat äkkiä katsottuna melko samannäköisiä, mutta hiemankin tarkemmin katsottuna niissä on paljon isoja eroja eikä ylempänä olevalla alkuperäisellä kuvalla itse asissa tee mitään. Säädin alkuperäiskuvan eri osa-alueiden valoisuutta monellakin tavalla niin, että Polly, Dawn ja Jim saivat lisävaloa suhteessa kuvan muihin osiin ja poistin julmasti Dawnin takana olleen kehäsihteerin puolikkaan ja lisäsin tilalle teltan seinää. Vähensin teltan päällekäyvien oranssien osien hohtavuutta ja muutin osan taustasta mustavalkoiseksi, jotteivat siellä olevat seikat veisi liikaa katsojan huomiota. Poistin alkuperäiskuvassa tuomari Pollockin selän takana olleen miehen kyynärpään ja rakensin tilalle asuntovaunua. Poistin teltasta rakkaaseen cairniimme hohtanutta syaania ja sinistä heijastusta niin, että Polly näyttää enemmän siltä kuin normaalistikin. Alempaa kuvaa on myös rajattu niin, että häiritseviä elementtejä on jäänyt pois (kuten pöydällä olevat tavarat, häiritsevän kirkas yläosan reunus ja alaosan erilaiset roinat) ja huomio tullut paremmin itse kuvattaviin. Lisäksi kuvaa on hieman terävöitetty, sillä suoraan kamerasta puretut kuvat ovat suoraan nettiin laitettuna 'pehmeitä'.
Lopputulos on minusta kohtalaisen hyvä. Fokus on parempi, kohteet erottuvat käsiteltynä paremmin taustastaan, valoisuudet kuvan eri osissa ovat paremmin kohdallaan. Kuvaa on helpompi ja parempi katsoa. Silti minua parempi kuvansäätäjä ja -käsittelijä - joita on hyvin paljon - varmasti loihtisi tästäkin tavanomaisesta kuvasta paljon paremmankin.
Siihen, että lopputuoloksena on kohtuullisennäköinen kuva siihen käyttöön, johon sitä on ajateltu, tarvitaan monenlaisia asioita. Vaikka useimmille kuville riittää vähempi kuin mitä Pollyn kuvalle on tehty, paljon resursseja tulee silti väistämättä käytettyä. Rahanäkökulmasta homma ei ole ilmaista ja useimmiten ei ihan halpaakaan. On pitänyt hankkia kamera ja erilaisia objektiiveja ja opetella käyttämään niitä ainakin jossain määrin siedettävällä tavalla. Esimerkiksi kokeilemalla (yrityksen ja erehdyksen kautta), lukemalla jatkuvasti valokuvauskirjoja ja -lehtiä, käymällä kuvaus- ja kuvankäsittelykursseja ja kommunikoimalla muiden harrastajakuvaajatuttujen kanssa. Lisäksi pitää mennä kuvauspaikoille ja jaksaa ottaa paljon kuvia (se, että ottaa paljon, on olennaista koiranäyttelykuvauksessa, jos haluaa saada edes muutamia onnistuneita kuvia), hankkia kuvankäsittelyohjelmia ja opetella käyttämään niitä monilla tavoilla, käsitellä itse kuvia ja lähettää niitä käyttäjille.
Ehkä siksi, että kyse on vain osin työstä ja pääosin harrastuksesta, sitä joskus huomaa tekevänsä monille kuville paljon enemmän kuin itse asiassa tarvitsisikaan. Kun aika ja tarmokkuus ovat kuitenkin niukkoja voimavaroja, on pakkokin tehdä valintoja niiden käytön suhteen. Joillekin kuville uhraa luonnostaan enemmän aikaa ja vaivaa kuin toisille; kuvia huomaa esim. hahmottavansa 'epäonnistuneiksi', 'tarpeellisiksi mutta yhdentekeviksi', 'peruskuviksi', 'kiinnostaviksi' tai 'onnistuneiksi'. Valinnat alkavat jo sen päättämisestä, minkä vierekkäsistä ruuduista valitsee säädettäväkseen - jos vierekkäisiä ruutuja ei ole, ei edes ole usein mitään, jota alkaisi säätämään! Oheisesta tilanteesta otin seitsemän peräkkäistä ruutua. Niistä viisi oli käytännössä kelvottomia tarkoitukseensa tuomarin peittäessä osin Pollyn tai Pollyn käännettyä pään kamerasta poispäin (miksi se muuten katsoisikaan tuossa kameraa?! :-)). Elvävää tilannetta ei usein pysty kontrolloimaan niin, että yksi ruutu riittäisi.
Kohtuullisen onnistunutta kuvaa varten vaaditaan usein aika paljon, erityisesti jos yrittää kuvata koiran liikkeitä tai ottaa kuvaa, jossa on enemmän kuin kaksi (koira, handleri) kohdetta (esim. kasvattajaryhmäkuvat!). Lisähankaluutta tulee, jos kuvataan sisätiloissa, joissa on vaihteleva valaistus (esim. osin ikkunanvalo, osin loisteputkien valo). Suora salamavalo usein vain pilaa kuvan. Mutta juuri vaikeus tekee hommasta mielenkiintoinen. Ja siksi satunnaiset, edes kohtalaiset onnistumiset - muunlaisia onnistumisia ei oikeastaan ole vielä ollutkaan - antavat paljon isoa iloa. Pelkkä jatkuva niitä kohti pyrkiminenkin onneksi tuottaa tyydytystä.
Kun astuin mukaan suomalaiseen cairnmaailmaan, ihan reunalle vain, kaksi ja puoli vuotta sitten, olin kieltämättä hieman varauksellisen odotusten suhteen. Ennakkoluuloinen. Minulla oli taustalla melkein kolmekymmentä vuotta mäyräkoirien kanssa. Mutta eri tavalla, en ollut koskaan suhtautunut koiriin jalostus- tai kilpailunäkökulmasta. Meillä oli 'aina' ollut kaksi tai kolme mäyräkoiraa, tavallisia kotikoiria rakastettavia perheenjäseniä. Ajattelin, että näyttelyorientoituneessa kenneltoiminnassa koiriin suhtauduttaisiin toisin, etäämmin, jopa esineellisemmin. Sellaista tai sensuuntaistakin suhtautumista koiriin esiintynee varmaan terrierimaailmassakin, mutta olen iloisesti yllättynyt siitä aidosta koirarakkaudesta, jonka helposti havaitsee liikkuessaan niin monen kilpailusuuntautuneenkin cairnkennelin vetäjän ja cairnistin kanssa. Melko vähäisten kotimaisten ja osin ulkomaisenkin cairnistikokemusten perusteella voisi varovasti yleistää, että sanonta 'koiraihmiset ovat koiraihmisiä' näyttää pitävän melko pitkälle paikkaansa riippumatta koiran funktiosta ihmisten elämässä. Se ei silti suinkaan tarkoita sitä, etteikö parannettavaa olisi, ja etteikö epäkohtia vastaan tulisi taistella, lujastikin.
