Koiramaailmoissa, reunoilla.

Kun astuin mukaan suomalaiseen cairnmaailmaan, ihan reunalle vain, kaksi ja puoli vuotta sitten, olin kieltämättä hieman varauksellisen odotusten suhteen. Ennakkoluuloinen. Minulla oli taustalla melkein kolmekymmentä vuotta mäyräkoirien kanssa. Mutta eri tavalla, en ollut koskaan suhtautunut koiriin jalostus- tai kilpailunäkökulmasta. Meillä oli 'aina' ollut kaksi tai kolme mäyräkoiraa, tavallisia kotikoiria rakastettavia perheenjäseniä. Ajattelin, että näyttelyorientoituneessa kenneltoiminnassa koiriin suhtauduttaisiin toisin, etäämmin, jopa esineellisemmin. Sellaista tai sensuuntaistakin suhtautumista koiriin esiintynee varmaan terrierimaailmassakin, mutta olen iloisesti yllättynyt siitä aidosta koirarakkaudesta, jonka helposti havaitsee liikkuessaan niin monen kilpailusuuntautuneenkin cairnkennelin vetäjän ja cairnistin kanssa. Melko vähäisten kotimaisten ja osin ulkomaisenkin cairnistikokemusten perusteella voisi varovasti yleistää, että sanonta 'koiraihmiset ovat koiraihmisiä' näyttää pitävän melko pitkälle paikkaansa riippumatta koiran funktiosta ihmisten elämässä. Se ei silti suinkaan tarkoita sitä, etteikö parannettavaa olisi, ja etteikö epäkohtia vastaan tulisi taistella, lujastikin.