CACIBeista ja muista

Koiranäyttelyiden ulkonäyttelykausi on parhaimmillaan. Cairnterrierien näyttelyosallistumiset näyttäisivät olevan hieman laskussa. Kerhon erikoisnäyttelyn osallistujamäärä laski parillakymmenellä kahteen viime vuoteen verrattuna. Ja vastaavanlaisia vähenemisiä on tapahtunut mm. Porissa, Lappeenrannassa, Rovaniemellä ja Kotkassa. Tietysti yksittäisissä näyttelyissä osallistujamäärä on ollut viime vuotta korkeampikin (esim. Oulu ja Karjaa); näyttelyn osallistujamäärä kun tahtoo olla kovin monen tekijän funktio. Erityisesti ajankohdalla on iso osuutensa osallistujamääriin. Keskimäärin osallistujamäärät näyttävät siis kuitenkin hieman vähentyneen viime vuodesta ja edellisestäkin eikä lama liene kaikkein vähäisin selittävä tekijä.

Yksittäisten näyttelyiden osallistujamääriä selittänee myös tuomarin identiteetti. Niiden, joiden arvioidaan tuntevan rotua keskimääräistä paremmin (esim. rotuspesialistit, vrt. kerhon erikoisnäyttelyt), voidaan arvioida vetävän hieman suurempia osallistujamääriä kuin esim. rodun ihmisille tuntemattomien allrounderien. Yksi olennainen kysymys sekä näyttelyiden järjestäjien, kennelliiton, rotujärjestön että yksittäisen koiranomistajan näkökulmasta onkin se, ketkä arvioivat cairnterrierejä virallisissa näyttelyissämme.

Meillä on hyviä ja hyvinkoulutettuja kotimaisia tuomareita. Kysymys kuulukin, kuinka pitkään näyttelyihimme on tuotava niin usein cairnterriereitä ylimalkaisesti tuntevia allroundereita etäisistä Euroopan maista ja Euroopan ulkopuoleltakin? On selvää, että kysymys on taloudellinen - sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä. Yksittäinen nykymuotoinen näyttely tulee edullisemmaksi järjestää pienellä joukolla suureen tuomarimäärään verrattuna. Eri asia on, onko järjestely taloudellisestikaan hyvä pitkällä tähtäimellä. Kuka haluaa maksaa 30-35 euroa per koira vuodesta toiseen muovinauhasta ja arvostelusta, jonka mukaan koiralla on hyvät liikkeet ja hyvä turkki, kun saman arvostelun voisi kirjoittaa melkein kuka vain. Ja jos vaihtoehtoisessa näyttelyssä samalla rahalla voisi saada perehtyneempääkin kritiikkiä koirastaan?

Samalla voi kysyä, mikä arvo CACIB:illa ja sitä kautta KV. muotovalion arvolla on yksittäiselle koiranomistajalle, jos niiden jakoon osallistuvien tuomarien cairnterrierien tuntemus on ylimalkainen tai ainakin heidän näkemyksensä siitä, millainen on ulkomuodollisesti hyvä cairnterrieri, eroaa kovasti omastasi ja siitä, minkä koet validiksi yleisemmin? Kv. muotovalion tittelin arvoa nakertaa myös se seikka, että maita, joissa voi tulla valioksi helpommin kuin meillä Suomessa, on yhä monia.


Englantilainen kasvattajatuomari ja rotuspesialisti Iain Shaw arvioimassa cairneja kerhon erikoisnäyttelyssä Ikaalisissa 6.6.2009.

Cairn puppies!

Polly (Carradine Polly Flanders) and Jassu (McPippan Highland Queen), two of our cairn terrier bitches got babies two weeks ago! Jassu gave birth to one boy and one girl, and Polly has four boys. Polly's boys are a combination of English, Swedish, Austrian and Finnish lines (see figure below). Jassu's and Nöpö's babies are also a mixture of various nationalities, most notably Finnish, Swedish and Irish.


The puppies were born during a short period of time. Polly's first boy came to the world on Monday night, March 30th. Jassu's babies were born around noon the next day. Cairn puppies tend to gain 20-30 grams of weight per day. We've noticed that this is the case also with Polly's and Jassu's puppies. Nonethless, Nasu, the smallest of Polly's puppies, gained only very marginally in weight during the first four days. As a precaution, we decided very early to give him extra puppy milk from a bottle as well as Aptus Puppyboosteri, a beetsings product, many times a day. We were more than happy when we noticed that Nasu's weight began to increase more rapidily during the fourth and fifth day: during the second week, Nasu has been clearly the fastest growing puppy of the two litters! By Friday, April 10th, the weight of all puppies had either doubled or even tripled.



Like all puppies, Jassu's and Polly's babies mainly eat and sleep. At times they are picked up for weighing, photography - or kissing! The mothers, Jassu and Polly, live with their babies in puppy boxes on the floors of which we've placed sheets of newspaper. Polly's and her puppies' box has been placed in the livingroom. Jassu's and her babies' box is in our bedroom. We have been very careful to separate the two bitches. It is known that wolf bitches have killed each other's babies. As well known, dogs are very different from wolves but we take no risks. Jassu and Polly have shown great interest in each other's puppies but the doors are always closed and the two mothers always eat in separate rooms. Jassu and Polly have not even seen each other's puppies - they've heard them though...

We've been happy to notice that cairn terriers are a popular breed in Finland. 575 cairns were registered here last year, a notable increase from 2008. At the same time, the cairn terrier became the third most popular terrier breed in Finland. Seemingly, popularity has not been a temporary phenomenon but also we have been contacted by a considerable number of potential puppy buyers. We've been able to find five good homes for the puppies already during the first two weeks. And we are optimistic that the sixth new home is found soon! At the same time, we are more than happy to notice that these wonderful puppies live with us six more weeks. We have not even seen their eyes open yet...

Jippu Kultahippu

Jippu (No Copyright Pass Me Not) on kolmas ja nuorin cairnimme kotona Moisiossa Turussa ja virallisesti ensimmäinen minun cairnini. Jipun äiti on Jassu eli McPippan Highland Queen - Tiinan kasvatti ja Sadunkin jalostustyön yksi tulos. Jipun isä on komea Jasu, Orjantappuran Quasimodo. Jippu on punertava, iltavalossa varsin kullanvärinen - siitä lisänimi Kultahippu. Jipun päässä on minusta paljon isäänsä Jasua.

Jipulla on kauniit vanhemmat, mutta Jippu ei näyttelyistä paljon perusta. Jippu tarkkailee mielellään ulkomaailman tapahtumia makaamalla olohuoneen sohvan käsinojalla katsellen takapihan ja sen ulkopuolisen maailman liikkeitä. Mielellään isin vieressä. Pensaiden oksille laskeutuvat ja niiltä nousevat linnut kiinnittävät heti Jipun huomion herättäen terävät haukahdukset. Saman saavat aikaan aidan takana liikkuvat ihmiset. Erityisen paha on, jos Tanjan kissan reitti osuu Jipun näkökenttään. Takapihalle on päästävä usein tarkistamaan reviiri. Ja Jippu on vielä vaativampi kuin äitinsä Jassu: ulos on päästävä heti!



Takapiha on Jipun lempipaikkoja. On kivaa juoksennella ympäriinsä, leikkiä kavereiden kuten Tanjan Erkki-veljen, Riitan Karkki-siskon, Catin Antonian tai sitten "vain" vanhempien cairniemme, Jassun ja Pollyn, kanssa. Jos leikkikaveria ei ole, Jippu etsii kohteita ympäristöstä. Jippu kulkee mieluiten pitkin aidan reunoja tarkkaillen samalla valppaasti muita mahdollisia liikkujia.


Jipun energia on melkein ehtymätön. Jos kissoja tai ihmisiä ei näy, Jipun huomio kohdistuu helposti pieniin jyrsijöihin, jotka hakevat kylmällä ilmalla suojaa talon rakenteista, ja joiden hajuja risteilee takapihallakin. Minne se nyt meni?!


Jippu on vahtikoira parhaimmillaan. Jippu on valpas ja kuulo on erinomainen. Ohikulkijat eivät jää havaitsematta; iltaisin Jipun havaintoja tosin häiritsevät heijastukset ja varjot, jotka tosinaan hämäävät Jippua. Jippu-tyttö on kokonaisuutena kiltti ja varsin tottelevainen. Kultainen. Ja ennen kaikkea isin tyttö: kun mennään nukkumaan, Jippu asettuu isin rinnan päälle makaamaan. Koiran unta se silti nukkuu, pätkiä - ja toinen korva koholla!

Kohina ja koirakuvaus

Koirien valokuvaaminen sisätiloissa tai illalla vaatii enemmän valoa kuin muulloin. Filmiaikana yksi nyrkksääntö oli käyttää eri filmiä talvella kuin kesällä. Uusissa digikameroissa, joissa kenno tekee filmin virkaa, ja varsinkin digijärkkäreissä, on mahdollisuus nostaa valoherkkyyttä eli käytännössä ISO-arvoa 50:stä tai 100:sta jopa 3200:aan tai 12800:aan. Valoherkkyyden nosto lisää kohinan määrää - kuinka paljon, se riippuu siitä kuinka paljon herkkyyttä nostetaan, ja millä kameralla kuvataan. Canonin uudessa 5D Mark II-mallissa valoherkkyyttä voisi nostaa jopa 25 600:aan saakka. Testit tosin kertovat, että kuvan laatu kärsii melko selvästi noin suurilla herkkyyksillä kuvattaessa jopa "maailman parhaaksi kameraksi" väitetyllä 5D II:lla. Monissa malleissa kohinan määrä kasvaa häiritseväksi jo paljemmin alemmissa lukemissa. Meidän Canon 400d:ssä jo ISO-arvolla 800 kuvaaminen tuottaa minusta häiritsevää kohinaa. Olennaista on sekin, että kyse on tosiaan siitä, milloin minkäkinlainen kohina häiritsee ketäkin; kohinaa käytetään usein tehokeinona ja taiteellisena elementtinä kuvissa. Normaalisti kohina silti häiritsee ja tekee kuvasta vähemmän miellyttävän katsoa kuin saman kuvan ilman kohinaa.

Kohina on omalla tavallaan informaation puutetta: kamera ei tiedä parempaakaan tapaa täydentää kameran huonojen asetusten tai kameran puutteellisen suorituskyvyn vuoksi puuttuvaa informaatiota. Englanniksi kohina on "noise", joka kuvaa varsin hyvin sitä, mistä on kyse: ylimääräisistä häiriöistä kuvassa. Kohinaisessa kuvassa erivärisiä pilkkuja ja läikkiä ilmaantuu kuvaan sinne, missä niitä todellisuudessa ei ole ollut. Filmiaikana kohinaa vastasi karkeasti ottaen rae, jolle oli ihan konkreettinen selitys: filmin pinnalla oli halidimolekyylejä, jotka valotetussa ja kehitetyssä filmissä kasautuvat ryhmiin muodostaen metallista hopeaa. Nämä ryhmät näkyivät rakeina. Digikameroissa kyseisiä kemiallisten aineiden kasaumia ei ole vaan sen sijaan puhutaan kohinasta. Kohina ilmenee alivalottuneissa ja korkean ISO-arvon kuvissa erityisesti kuvan tummilla alueilla. Kohinaa on kahdenlaista, valoisuus- ja värikohinaa.


Valoisuuskohina näkyy vaaleina ja värikohina kirkasvärisinä pilkkuina ja läikkinä erityisesti kuvan tummilla alueilla ison kontrastin vuoksi. Yllä oleva kuva kasvatistamme Nöpöstä otettiin Tampereen koiranäyttelyssä maaliskuun puolivälissä Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa. Canon 400d ja 70-200mm L IS USM-objektiivi vaativat tilanteessa ISO-arvon 800, jotta suljinajat pysyivät kohtuullisen lyhyinä paikallaan olevan koiran kuvaamiseen (1/40s). Tumma koiran (kuten Nöpön) kuvaaminen noissa olosuhteissa merkitsi sitä, ettei automaattitarkennus aina toiminut oikein, koska kameran oli vaikea löytää kontrastia tummassa kohteessa (cairnterrieri Nöpö). Siksi tämäkin kuva on hieman epätarkka melko lyhyestä valotusajasta huolimatta. Toinen ongelma on juuri kohina, joka näkyy erityisesti tummilla alueilla kuten koiran tassuissa, kun kuvan alivalotusta on ensin hieman korjattu Photoshopissa. Alla oleva kuva on osa ensimmäisestä kuvasta, suurennos Nöpön tassuista, jossa valoisuutta on hieman parannettu kuvankäsittelyohjelmalla. Suurennoksessa kohina näkyy selvästi monina häiritsevinä, kirkasvärisinä pilkkuina ja läikkinä.



Toisessa tassukuvassa (ylläolevista alempi)kohinaa on poistettu kuvankäsittelyohjelmalla. Kuvankäsittelyssä kohinaa pystyy hallitsemaan varsin hyvin, ja tarkoitukseen on olemassa monia erillisiä ohjelmia. Nöpön tassuista kohinaa on vähennetty yksinkertaisesti Photoshopin Reduce Noice-komennolla. Kuvaparista ilmenee paitsi kohinan selvä väheneminen myös muutama keskeinen kohinanpoiston oheisvaikutuksista: alemmassa kuvassa värit ovat haalistuneet ja kuva on menettänyt yksityiskohtia ja tärävyyttä; alempi kuva on latteampi. Kohinanpoisto-ohjelma poistavat kohinan lisäksi kuvan värikylläisyyttä ja yksityiskohtien terävyyttä. Niinpä kohinanpoiston jälkeen kuvaa on käsiteltävä lisää sivuvaikutusten vähentämiseksi. Nöpön tassukuvaan lisäsin yksinkertaisesti saturaatiota (n. +10-+15) sekä terävöitin tassut ja koko koiran kahdesti. Lopputulos muutamien muiden säätöjen ja rajausten jälkeen on alapuolella oleva kuva: kuva on kohtuullinen kuva Nöpöstä noissa olosuhteissa; ei erityisen hyvä teknisesti, mutta mielestäni siedettävä.


Kevään edistyminen ja valon lisääntyminen vähentää kohinanhallinnan tarvetta, mutta ei poista sitä. Erityisesti iltaisin, sisätiloissa ja voimakkaan valoisuuskontrastin kuvissa sekä valotukseltaan epäonnistuvien kuvien käsittelyyn kohinanhallintaa tarvitaan siitä huolimatta, että vuodenaika muuttuu yleisesti valoisemmaksi. Koiranäyttelyt järjestetään onneksi kesällä melkein aina ulkona ja päivällä, joten valon riittävyyden sijaan koiranäyttelykuvauksessa muut asian nousevat kuitenkin yleisesti ottaen kohinaa keskeisimmiksi ongelmiksi.

2008 Helsinki Winner Show

The International Helsinki Winner 2008 Show was held at Helsinki Fair Centre last weekend. Over 50 cairns were entered. Sassa was the judge. A couple of foreign cairns also took part in the show. Of them, Nordcairn's Poker Face won BOB (see Photo below). Satu chose Sanderfield's veteran bitch, Whirling Pound, to win the Best of Sex. The Winner 2008 show was the last show for cairns this year. Winner titles were awarded. And the Cairn of the Year competition (held by the Finnish Cairn Terrier Club, www.cairnterrieri.fi ) ended in the show. Thus, the expectations of many participants were high, and some of the exhibitors' and spectators' reactions to the judgments made were emotion-laden. It is not nice to see questionable or bad behaviour either in the ring or at the ringside. As far my ears could tell, the behaviour did not remain unnoticed either by the trainee judge. Given the stakes and/or the expectations bad behaviour may be only human. However, that does not mean it should be accepted.

Winner titles were awarded in the show. Besides the Dog and Bitch Winners 2008 mentioned above, Junior Winner titles went to McPippan Xtrasweet Nessa and Sanderfield Play Like a Pro. Congratulations to Tiina Markula and Theresa Silfver!
The Best of Breed Puppy was Janettan Waldemar and the BOS Puppy title was granted to Hillwill Naomi Campbell. Sanderfiled Whirling Pound was not only the best bitch in the show but also the BOB veteran. The Best of Sex Veteran title went to Pauper's Flamenco. Warm Strokes to all these fine cairn terriers! And congratulations to their breeders and owners!



What comes to photography, I followed judging but was also active in taking photos The halls of the Helsinki Fair centre are not, luckily, the worst place in which to shoot photos of dogs. The lightning is acually pretty good; nonetheless, rather high ISO values are still required to get a satisfactory percent of sharp pictures with a non-full frame camera like ours. I wish we could already afford to buy Canon 5D Mark II. Light and noise problems would likely diminish consideraby! An image stabilizator would be of additional help but this time our best lens, Canon 70-200 f4 IS USM happened to be under reparation last weekend. Yet, a couple of quite satisfactory, albeit noisy, photos resulted from the show also without the use of flash. After they have been edited in Photoshop, I'll uppload one or two of the better ones in www.vastavalo.fi later this week.

The year 2008 is coming to its end. In the cairn front, my own main goal for the year was to get the Finnish Champion title to our Polly (Carradine Polly Flanders). Polly made it as she got the missing two CCs in Saarijärvi Show in August (see photo below) and in our team's very final show for the year, the Seinäjoki International Show. Polly's first CC was granted by the British top judge Bill Cammish in FCTC's Speciality Show last year. Very well done, our beloved Polly! And thanks to Tiina for support, assistance, help and encouragement in many shows, to Riina for her skillful handling of Polly in a couple of key shows, as well as to Anne Skalin for Polly's skillful handling in the heat of Pori in July. Tanja, Anu, Riitta, Rauni & Jarmo, my parents and many others have also assisted in show related activities of the No Copyright Team. Thank you all!



The year also included 'the Swedish cairn week' in July. In association with that, me and Sassa were honoured to have Polly's breeders and our dear friends Dawn & Chris as our guests for a shorter time period. Thankyou for the great time together, Dawn & Chris! Thankyou also to Monica and Anders for your hospitability during the week. And last but not least, dear Pillan, many thanks to you for the opportunity to have Tobias live with us in August. And thank you both Pillan and Riitta & family for the two lovely babies Donna & Tobias gave to us and their new families!

Early next year we will mate both our Queen 'Jassu' and Polly. The fiances have not been decided and agreed upon yet. If everything goes well, our little Jippu will get more friends to play with in the later part of the Spring. We're really looking forward to these semi-planned litters!

Lillan almost two months old now

Our latest cairn baby, Lillan (No Copyright Magica De Spell), now lives with her new family in Raisio, only about 10 kms from our home. We visited yesterday Lillan and her new family where the baby has been placed successfully. Lillan's family consists of Mom Nana, Dad Harri, a couple of young children and...cats. Nana & Harri have been cat breeders for years. Lillan's sister lives with cairn breeders Pauliina and Jouni and their family in Pöljä near Kuopio.

Lillan, whose parens are Tobias (Cairnstone's Nathan Adler, owned and loved by Pillan Klebo, Sweden) and Donna (No Copyright Lady Madonna, owned and loved by Riitta Kuusela, Turku, Finland) was asleep on the floor next to a sofa when we came. She recknognized Sassa and me as soon as she woke up - and went crazy. She gave kisses and hugs to us with her tail cheerfully in a constant move.

Lillan had begun to get along really well with the cats of the house. The cats had clearly become aware that Lillan is just a baby and been kind and tender towards the newcomer. We brought a couple of sticks to Lillan which she soon started to work with. Overall, Lillan was clearly happy and she lives in a family in which she really is loved and taken care of, with which we are obviously very pleased!

Koiranäyttelykuvausta

Otamme Sassan kanssa paljon kuvia koirista, useimmat näyttelyissä ja näyttelykehästä. Suurin osa kuvista päätyy 'varastoon' ja myöhemmin deletoitavaksi, osa onnistuu siinä määrin, että niitä voi käyttää muilla tavoin. Osa kuvista lähetetetään esim. rotujärjestölle, joka toisinaan saattaa tarvita niitä esim. kuvitukseksi näyttelytulosten yhteyteen. Osa tulee omille nettisivuillemme, ja lopuista osasta rakennetaan uudet versiot esim. myytäväksi kuvatoimistoon tai muiden cairnistien tai muiden koiraihmisten käyttöön (esim. nettisivuille, mainoksiin, muistoksi).

Kuvia kysytään varsin paljon niiltä jotka kuvia ottavat. Tutut ja puolitutut pyytävät usein 'laittamaan kuvia tulemaan'. Ei siinä ole mitään pahaa, sellaiset pyynnöt ovat ystävällisiä, hyväntahtoisia ja usein imarteleviakin. Lähetettävää olisi ja on koko ajan paljon.

Valokuvaukseen ja valokuviin jossain määrin vakavasti suhtautuva ihminen tietää, että kamerasta tietokoneen ruudulle purettava kuva on raakile, vähän niin kuin negatiivi filmikuvauksessa. Kuvaa on säädettävä, muokattava ja joskus manipuloitavakin käyttötarkoituksesta riippuen. Joskus sitä onnistuu paremmin kuvan valotuksessa ja tarkkuudessa kuin toisella kertaa - säätämisen määrä vaihtelee. Usein riittää, että tekee kuvaan perussäädöt, esimerkiksi säätää kuvan varjoalueita vaaleammiksi ja vaaleimpia alueita tummemmaksi, lisää värikylläisyyttä ja terävöittää kuvaa kuvankäsittelyohjelmalla. Niin että se näyttää silmään hyvältä.

Toisissa kuvissa on enemmän tekemistä. Valotus on saattanut epäonnistua, kuten alla olevassa kuvassa, jossa Polly-koiramme kasvattaja Dawn Inett esittää Pollya skottituomari Jim Pollockille viime kesänä koiranäyttelyssä Eskilstunassa. Usein valokuva näyttää paremmalta, jos itse kohde (alla olevassa kuvassa Dawn, tuomari Pollock ja tietysti Polly-koiramme!) erottuu selkeästi taustasta. Erottumista helpottavat esimerkiksi se, että kohde on valoisampi kuin tausta, kohde on terävämpi kuin tausta ja se, ettei taustalla ole häiritseviä elementtejä kuten puolikkaita ihmisiä tai kirkkaanvärisiä esineitä.

Koiranäyttelyissä useimmiten niitä valitettavasti on. Hyvin harvoin esitettävää koiraa on mahdollista kuvata hyvässä valossa (=kirkas päivänvalo) rauhallista, neutraalia taustaa vastem (esim. hillityn yksivärinen seinä/verho). Oheinen kuva on otettu vasten valoa ja se on lisäksi alivalottunut. Tausta on sekava - suhteellisten selkeiden tuomariteltan ja asuntovaunun lisäksi taustalla on monenlaista roinaa alalaidassa, Dawnin takana on puolikas kesäsihteeri ja tuomarin vasemmalla puolella on miehen kyynärpää, muovipussi ja iso kirkkaankeltainen ruusukkeen nauha. Pääkohteita kirkkampia ovat ja niiden kanssa katsojan huomiosta kilpailevat teltan hohtavanoranssit yksityiskohdat. Tämänkaltaista kuvaa ei voi korjata hyvännäköiseksi ihan perussäädöillä.





Koska kuva on Pollyn ainoasta näyttelystä Ruotsin 'cairnviikolla' kuluneena vuonna ja lisäksi vuoden ainoasta näyttelystä, jossa Pollya esitti hänen kasvattajansa Dawn, on kuvalla meille muistoarvoa. Kenties sen voisi lähettää muistoksi kasvattajallekin. Lisäksi kuva sai toimia tässä blogimateriaalina. Siksi käsittelin originaalia Photoshopissa runsaan tunnin verran. En pidä itseäni minään erityisen edistyneenä kuvankäsittelijänä, mutta monenlaisia säätöjä ja pieniä manipulaatioitakin kuvalle tein, jotta siitä tulisi hieman alkuperäista parempi:





Kuvat ovat äkkiä katsottuna melko samannäköisiä, mutta hiemankin tarkemmin katsottuna niissä on paljon isoja eroja eikä ylempänä olevalla alkuperäisellä kuvalla itse asissa tee mitään. Säädin alkuperäiskuvan eri osa-alueiden valoisuutta monellakin tavalla niin, että Polly, Dawn ja Jim saivat lisävaloa suhteessa kuvan muihin osiin ja poistin julmasti Dawnin takana olleen kehäsihteerin puolikkaan ja lisäsin tilalle teltan seinää. Vähensin teltan päällekäyvien oranssien osien hohtavuutta ja muutin osan taustasta mustavalkoiseksi, jotteivat siellä olevat seikat veisi liikaa katsojan huomiota. Poistin alkuperäiskuvassa tuomari Pollockin selän takana olleen miehen kyynärpään ja rakensin tilalle asuntovaunua. Poistin teltasta rakkaaseen cairniimme hohtanutta syaania ja sinistä heijastusta niin, että Polly näyttää enemmän siltä kuin normaalistikin. Alempaa kuvaa on myös rajattu niin, että häiritseviä elementtejä on jäänyt pois (kuten pöydällä olevat tavarat, häiritsevän kirkas yläosan reunus ja alaosan erilaiset roinat) ja huomio tullut paremmin itse kuvattaviin. Lisäksi kuvaa on hieman terävöitetty, sillä suoraan kamerasta puretut kuvat ovat suoraan nettiin laitettuna 'pehmeitä'.

Lopputulos on minusta kohtalaisen hyvä. Fokus on parempi, kohteet erottuvat käsiteltynä paremmin taustastaan, valoisuudet kuvan eri osissa ovat paremmin kohdallaan. Kuvaa on helpompi ja parempi katsoa. Silti minua parempi kuvansäätäjä ja -käsittelijä - joita on hyvin paljon - varmasti loihtisi tästäkin tavanomaisesta kuvasta paljon paremmankin.

Siihen, että lopputuoloksena on kohtuullisennäköinen kuva siihen käyttöön, johon sitä on ajateltu, tarvitaan monenlaisia asioita. Vaikka useimmille kuville riittää vähempi kuin mitä Pollyn kuvalle on tehty, paljon resursseja tulee silti väistämättä käytettyä. Rahanäkökulmasta homma ei ole ilmaista ja useimmiten ei ihan halpaakaan. On pitänyt hankkia kamera ja erilaisia objektiiveja ja opetella käyttämään niitä ainakin jossain määrin siedettävällä tavalla. Esimerkiksi kokeilemalla (yrityksen ja erehdyksen kautta), lukemalla jatkuvasti valokuvauskirjoja ja -lehtiä, käymällä kuvaus- ja kuvankäsittelykursseja ja kommunikoimalla muiden harrastajakuvaajatuttujen kanssa. Lisäksi pitää mennä kuvauspaikoille ja jaksaa ottaa paljon kuvia (se, että ottaa paljon, on olennaista koiranäyttelykuvauksessa, jos haluaa saada edes muutamia onnistuneita kuvia), hankkia kuvankäsittelyohjelmia ja opetella käyttämään niitä monilla tavoilla, käsitellä itse kuvia ja lähettää niitä käyttäjille.

Ehkä siksi, että kyse on vain osin työstä ja pääosin harrastuksesta, sitä joskus huomaa tekevänsä monille kuville paljon enemmän kuin itse asiassa tarvitsisikaan. Kun aika ja tarmokkuus ovat kuitenkin niukkoja voimavaroja, on pakkokin tehdä valintoja niiden käytön suhteen. Joillekin kuville uhraa luonnostaan enemmän aikaa ja vaivaa kuin toisille; kuvia huomaa esim. hahmottavansa 'epäonnistuneiksi', 'tarpeellisiksi mutta yhdentekeviksi', 'peruskuviksi', 'kiinnostaviksi' tai 'onnistuneiksi'. Valinnat alkavat jo sen päättämisestä, minkä vierekkäsistä ruuduista valitsee säädettäväkseen - jos vierekkäisiä ruutuja ei ole, ei edes ole usein mitään, jota alkaisi säätämään! Oheisesta tilanteesta otin seitsemän peräkkäistä ruutua. Niistä viisi oli käytännössä kelvottomia tarkoitukseensa tuomarin peittäessä osin Pollyn tai Pollyn käännettyä pään kamerasta poispäin (miksi se muuten katsoisikaan tuossa kameraa?! :-)). Elvävää tilannetta ei usein pysty kontrolloimaan niin, että yksi ruutu riittäisi.

Kohtuullisen onnistunutta kuvaa varten vaaditaan usein aika paljon, erityisesti jos yrittää kuvata koiran liikkeitä tai ottaa kuvaa, jossa on enemmän kuin kaksi (koira, handleri) kohdetta (esim. kasvattajaryhmäkuvat!). Lisähankaluutta tulee, jos kuvataan sisätiloissa, joissa on vaihteleva valaistus (esim. osin ikkunanvalo, osin loisteputkien valo). Suora salamavalo usein vain pilaa kuvan. Mutta juuri vaikeus tekee hommasta mielenkiintoinen. Ja siksi satunnaiset, edes kohtalaiset onnistumiset - muunlaisia onnistumisia ei oikeastaan ole vielä ollutkaan - antavat paljon isoa iloa. Pelkkä jatkuva niitä kohti pyrkiminenkin onneksi tuottaa tyydytystä.