Jipulla on kauniit vanhemmat, mutta Jippu ei näyttelyistä paljon perusta. Jippu tarkkailee mielellään ulkomaailman tapahtumia makaamalla olohuoneen sohvan käsinojalla katsellen takapihan ja sen ulkopuolisen maailman liikkeitä. Mielellään isin vieressä. Pensaiden oksille laskeutuvat ja niiltä nousevat linnut kiinnittävät heti Jipun huomion herättäen terävät haukahdukset. Saman saavat aikaan aidan takana liikkuvat ihmiset. Erityisen paha on, jos Tanjan kissan reitti osuu Jipun näkökenttään. Takapihalle on päästävä usein tarkistamaan reviiri. Ja Jippu on vielä vaativampi kuin äitinsä Jassu: ulos on päästävä heti!
Takapiha on Jipun lempipaikkoja. On kivaa juoksennella ympäriinsä, leikkiä kavereiden kuten Tanjan Erkki-veljen, Riitan Karkki-siskon, Catin Antonian tai sitten "vain" vanhempien cairniemme, Jassun ja Pollyn, kanssa. Jos leikkikaveria ei ole, Jippu etsii kohteita ympäristöstä. Jippu kulkee mieluiten pitkin aidan reunoja tarkkaillen samalla valppaasti muita mahdollisia liikkujia.
Jipun energia on melkein ehtymätön. Jos kissoja tai ihmisiä ei näy, Jipun huomio kohdistuu helposti pieniin jyrsijöihin, jotka hakevat kylmällä ilmalla suojaa talon rakenteista, ja joiden hajuja risteilee takapihallakin. Minne se nyt meni?!
Jippu on vahtikoira parhaimmillaan. Jippu on valpas ja kuulo on erinomainen. Ohikulkijat eivät jää havaitsematta; iltaisin Jipun havaintoja tosin häiritsevät heijastukset ja varjot, jotka tosinaan hämäävät Jippua. Jippu-tyttö on kokonaisuutena kiltti ja varsin tottelevainen. Kultainen. Ja ennen kaikkea isin tyttö: kun mennään nukkumaan, Jippu asettuu isin rinnan päälle makaamaan. Koiran unta se silti nukkuu, pätkiä - ja toinen korva koholla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti